Pari viikkoa sitten oltiin HIHSissä, tällä kertaa oli vuorossa Ooppera. Äitini on ostanut kaikille lapsenlapsilleen liput Oopperaan omavalintaiseen (=äiti on saanut valita) balettiesitykseen. Nyt oli meidän isoveikan vuoro. Keväällä taidettiin näytös valita ja valinta osui Lumikuningattareen ajatuksella, että seikkailutarina olisi varmasti 8-vuotiaan pojankin mieleen.
Eilen oli sitten se päivä kun lähdettiin junalla matkaan. Taisi poika odottaa reissusta kaikista eniten junalla matkaamista, ei ole oikein automatkailuihmisiä nääs. Matka sujuikin tosi mukavasti, on se kuitenkin aina väljempää junassa kuin autossa.
Perillä suunnattiin ensin Laterna Magikaan, jossa meidän piti viimeksi jo käydä mutta ei ehditty. Siellä on siskoni keramiikkatöitä näyttelyssä vielä 15. päivään saakka. (vinkvink pääkaupunkiseutu! ;) ) Paikka ei ollut vielä auki, joten pistäydyttiin Play it again Sam:iin. Kyllä olikin nostalginen paikka, ja äitikin teki sieltä löydön, ihanan kaulakorun.
Näyttelyn jälkeen alkoi olla jo nälkä, ja isoveikka muisti nähneensä tulomatkalla erään tietyn ravintolan, joten suunnattiin City-käytävän Rossoon. Olin aika yllättynyt kun perinteisen alkusalaattipöydän sijaan siellä olikin antipasti -pöytä.
Itse balettikokemus oli kyllä ihan huikea. Kauniit ja komeat - taitavat! - ballerinat huikeissa meikeissä ja asuissaan, lavastus, itse tarina...ennenkaikkea Tuomas Kantelisen säveltämä musiikki...oi että! Meillä oli paikat eturivissä, ja vaikka se kokonaiskuvan kannalta oli tietysti vähän haastava paikka (joskaan ei ollenkaan mahdoton) niin oli kyllä aika mageeta kun maahiset ja noidat tuli kirjaimellisesti iholle. Myös lapset oli otettu upeasti huomioon, ensinnäkin siinä mielessä että baletilla oli kertojaääni (mummo, joka tässä esityksessä oli Minna Haapkylä) sekä toista näytöstä ennen lapsille jaetuin välkkyvin taikasauvoin, joilla lapset pääsivät osallistumaan Lumikuningattaren kukistamiseen tarinan lopussa. Mutta se tunne katsomossa. Mietin vaan, että kyllä on huikeeta päästä kokemaan tämä. Uskon, että kokemus oli unohtumaton pojallekin. Oli myös "siistiä" väliajalla mennä etukäteen varattuun pöytään nauttimaan tarjoilusta.
Esityksen jälkeen vielä kerran (tällä kertaa täpötäyteen) ratikkaan ja treffaamaan Fazerin kahvilaan [jossa oli tosi mageet, ja niin muodikkaat valaisimet] äitini, joka meidän ollessa oopperassa oli hummaillut kaupungilla. Piipahdettiin nopeasti vielä Indiskassa, josta tein muutaman kivan ostoksenkin. Siitä sitten junaan ja kotiin.
Ihana päivä! ;)
Laura
p.s. Mulla jäi taaas kamera kotiin, joten kännykkäräpsyillä mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Kiva kun jätät viestin käynnistäsi!