villasukat ja muita juttuja

Ei tämä nyt lähtenytkään niiiiin reippaasti tämä bloggausvuosi käyntiin, heh. Vuosikatsauskin ihan vaiheessa ja nyt tuntuu, ettei oikein enää jaksais jatkaakaan. :D Mutta katsotaan, itseäni vartenhan tätä teenkin. (Pitää aina välillä muistuttaa itselleen tästä) Mietin muuten yks päivä tätä mun someilua, kun luin erään tubettajan "vinkkejä". Siinä sanottiin mm. että instassa kannattais aina käyttää samaa filtteriä. Mietin siinä, että mun instatili on kyllä yks sillisalaatti, ja totesin että niin, ihan kun tää mun blogikin. Tässä ei ole tavallaan mitään punaista lankaa. Tai no joo, ehkä se, että tää on tavallaan (siistitty) päiväkirja. Kotia, reseptejä, reissuja, joskus jotain mietintöjäkin. No mutta, mulle tää on sopiva tapa toimia. :)

Mutta mitäpäs tänne, kaikenlaista! Sain opinnotkin valmiiksi tällä erää! Jee! Yksi taakka pois harteilta, ihana tunne! Ja vielä kiitettävällä arvosanalla, vaikka itselle ajatus oli että kunhan saan suoritettua. Tietenkin sitä nyt halusi tehdä hyvää jälkeä, mutta jotenkin tässä elämänvaiheessa en asettanut rimaa kovinkaan korkealle. Mutta hyvä näin, tosi hyvä! (wuhuuuu!)

Seuraaviin opintoihinkin oon jo hakenut, mutta epäilen ettei mun pisteet riitä vieläkään... Harmittaa vähän jo valmiiksi, koska syksyksi ei ole mitään muuta tiedossa. Työt mulla päättyy kesäkuun puolessa välissä ja sitten...? No, aika näyttää.

Tammikuukin alkaa jo vedellä viimeisiään. Onhan tätä jo kestänytkin. Jännä, miten tammikuu tuntuu aina niin pitkältä. Uudesta vuodesta ja varsinkin joulusta tuntuu olevan jo monta kuukautta, ihan hassua! Helmikuu yleensä onkin sitten ihan minikuukausi, joka suhahtaa ohi huomaamatta. Onhan se tietty lyhyempikin, mutta silti!

Eilen illalla sain vihdoin aloitettua Muita ihania -talvisukat. Ne on niin ihanat! <3 Viime vuonna katselin mm. instassa kuvia kun ihmiset teki kaikkia ihania muitaihania -sukkia, mutta jostain syystä en itse ole saanut aloitettua. Koulussa tytöt aloitti tammikuussa käsitöissä lankatyöt ja yllättäen sitten innostuin niistä taas minäkin. En ole osannut isoäidin neliötä, mutta nyt sitten opettelin sen ja virkkailin muutamana iltana niitä. En tiedä mistä taas putkahti muitaihania -sukat eteen ja pari iltaa "suunniteltuani" päätin sitten eilen illalla aloittaa. Toki hurahdin hommaan ja ilta vähän venähti (kun aloitinkin vasta nukkumaanmenoaikaan... :D ) yön puolelle... Kuvassa näkyy missä olen nyt menossa. Oli pakko jättää nuo hetkeksi tauolle, kun ei ole sopivaa lankaa.. Onneksi ollaan kohtapuoliin lähdössä kylille niin käyn sitten jossain kaupassa vähän täydentämässä lankavarastoa. ;) Illalla jatkuu sukat.

Me ollaan tosiaan siis lähdössä kohta lasten kanssa tuonne "keskustaan". Mennään siskon ja siskontytön kanssa katsomaan Onnelia ja Annelia leffaan! :) Tai esikoinen jää siskolle, häntä ei tuo leffa kiinnosta... Huomenna olis sitten blogitreffejä tiedossa, kivaa sekin! :)

Mukavaa lauantaita!

Laura

miu

Sateista heinäkuun päivää! On kyllä ilmat vaihdelleet kovasti tänä kesänä. Alkukesästä oli pääasiallisesti kaunista ja juhannuksena oli kyllä ihan poikkeuksellisen kaunis sää!
Heinäkuu aloitettiinkin sitten vaihtelevassa säässä. Oltiin heinäkuun eka viikonloppu Lahti soccerissa esikoisen jalisturnauksessa ja lauantaina oli ihan mahtava sää, mutta sunnuntaina sitten jo satelikin. Seuraavan viikon alussa juhlittiin synttäreitäni ja olin alkuun ajatellut, että oltaisiin sitten lähdetty lasten kanssa mökille, mutta ilmat muuttuivat niin kylmiksi ja sateisiksi, etten sitten oikein nähnyt järkeä lähteä mökille kökkimään sisälle.

Perjantaina sitten kuitenkin lähdettiin mökille, koska lauantaina oli luvassa mökkipaikkakunnalla serkkutapaaminen, eli äitini serkut lapsineen ja lapsenlapsineen kokoontuvat joka toinen vuosi heinäkuun alussa. Tämä oli nyt muistaakseni neljäs tapaaminen, kerran ollaan kokoonnuttu meidän mökillä. Tänä vuonna kokoonnuttiin pikkuserkkuni kotona ja mieluusti esittelisin kuvia tapaamisesta, sillä isäntäperheellä oli tosi kiva koti. Täytyy katsoa, josko kuvista löytyy sellaisia joita voisi (luvan kanssa) julkaista.

Kesän kohokohta oli kuitenkin viime tiistaina kun vihdoin saatiin huhtikuussa syntynyt uusi perheenjäsenemme kotiin! Pikkuisen kotiintulo sujui kyllä todella hienosti, yhtään ei ole kisu tuntunut ikävöivän äitiä. Hurjan utelias ja paikoin villikin kisu on, ja ihan mielettömän kaunis. Ihan täysin maatiainen kisu ei ole, sillä isänsä on amerikkalainen rotukissa ocícat. Siitä kertoo pilkukas turkki, hieman tavallista isommat korvat ja tassut sekä päänmuotokin.

En muista kerroinko täällä, mutta lopputalvesta jouduimme luopumaan vanhasta kissastamme, jonka kunto romahti ihan muutamassa päivässä. Eläinlääkäriin vietäessä selvisi, että kisun munuaiset ovat pettäneet ja sydämen vasen läppäkin "vuosi kuin seula". Mitään ei siis ollut tehtävissä. Ensialkuun ajattelin, ettei meille uutta kissa tule, mutta aika pian huomasin, että jotain puuttuu ja ryhdyin etsimään uutta kissaa. Tämä pikkuisemme löytyikin sitten ihan tuosta melkein naapurista! :) Tuntuu, että siitä kun kissa syntyi on jo ikuisuus, mutta nythän tämä yhteinen taipaleemme vasta alkaa. :) On kyllä hurjan hauska seurata kissan edesottamuksia, ja toki muutama harmaa hiuskin on jo tullut kun neidin kynnet on eksyneet väärään paikkaan.. ;)

Kissanpäiviä toivotellen,

Laura

sateisena viikonloppuna

Nyt on ollut kyllä taas niin tapahtumantäyteinen viikonloppu että! Eilen aamulla mietin että mihin sitä oikein suuntaisi kun vähän joka puolella olisi kiinnostavia juttuja; pestoomarkkinoita, metsäseikkailua 2-3 -vuotiaiden perheille (tuli oikein kutsu!), lastentarvikekirppistä sun muuta... No, päätettiin sitten, ettei Pestoomarkkinoita voi jättää väliin. Elimäki on minulle tosi rakas, olenhan asunut siellä lapsuusvuoteni aina kolmannelle luokalle saakka. (välissä asuttiin n. vuosi poissa) En tiedä mikä siinä on, mutta I <3 Elimäki.

Pestoomarkkinoilta suuntasimme nuoremman isosiskoni luokse ja seuraamaan kummityttöni ratsastustuntia, josta nappasin kuvia. Tässä niistä muutamia, ei-tunnistettavia. Koko päiväksi oli luvattu sadetta ja ukkosta, mutta se alkoi vasta silloin puolen päivän jälkeen rastastustunnin aikana. Onneksi ukkonen kuitenkin tyytyi vain jyrähtelemään sivummalla. Ratsukot kyllä kastuivat kunnolla, me pienen tulevan(?) heppatytön kanssa pidettiin sadetta puun alla.

Iltapäivällä sitten käytiin katsastamassa Poikilon taidenäyttely ja sen jälkeen suuntasimme porukalla (vanhempani ja siskoni perheineen) syömään. Ihan extempore! :)

Tänään onkin sitten ollut harvinaisen hiljainen ja hidas päivä. Kovasti oon suunnitellut kaikkea (lasten tulevia synttäreitä, taimikauppaan lähtöä, pyykkien ripustamista..) mutta toteutus uupuu vielä. ;) Just äsken satoi taas ja on semmonen tosi tahmea fiilis. :D Ihan silleen osittain positiivisella mielellä ajateltuna, sunnuntaina nyt saakin olla vähän tahmea.

Tänään olis kuitenkin vielä esikoisen lentopallo -harkat uudessa porukassa, saapi nähdä mimmoista on. :) Tai pallokouluhan se vielä on, mutta kuitenkin. Jotain konkreettistakin ehkä vois saada aikaiseksi joten taidan nyt ihan ekaksi mennä ripustamaan ne pyykin...

Mukavaa sunnuntaita! :)

Laura

Kaverukset

Se on jännä miten varsinkin lapsilla ja eläimillä tuntuu olevan ihan erityinen yhteys ja "side" toisiinsa. Meillä varsinkin esikoinen on kiintynyt kissaan suunnattomasti, ja minua jo hirvittää mitä käy kun jo melko vanhasta ja huonokuntoisestakin kissasta aika jättää. Sen verran kovasti esikoinen edesmennyttä koiraamme suri.

Pikkusisko taas viihtyisi syöttelemässä pupuja vaikka kuinka kauan. Riittää kun antaa nipun voikukan lehtiä niin tyttö istuu häkin vieressä työntelemässä herkkuja pupuille. Tosin tuossa pari päivää sitten ystävyys koki pienen takaiskun kun sormet menivät hieman liian lähelle teräviä hampaita ja pupu pääsi - vahingossa tietenkin - nappaamaan sormenpäästä. Onneksi tapaus oli nopeasti unohdettu ja anteeksiannettu. ;)

Viime päivinä ollaan saatu nauttia vaihtelevan kauniista päivistä, nytkin aurinko mollottaa taivaalla vaikka tänään piti käsittääkseni sataa? Harmi sinänsä, sadepäivä olisi käynyt minulle tänään kun auringon innoittamina ollaan vissiin ulkoiltu liian kevyessä vaatetuksessa ja pikkusisko on sairastunut. Ei nuhaa kummempaa mutta koitetaan nyt pysytellä sisätiloissa että menisi nopsaan ohi.
Tosin itse lähden iltapäivällä kummitytön ylppärijuhlien tarjoilua suunnittelemaan, jee! :)

Aurinkoista päivää, muistakaa kuitenkin kevään petollisuus..! :)

Laura

O niinkuin oma aika, P niinkuin pikkukakkonen, J niinkuin...

...joululehti! :)

Pitihän munkin jo eka lehti käydä ostamassa. Tarkoitus oli hakea tämä lehti, mistä Maria vinkkasi, mutta eihän sitä meidän lähikaupasta vielä löytynyt... Ilman jouluista lehteä en voinut kuitenkaan poistua kaupasta, joten ostin sitten toisen, eli Kaikkien aikojen joulun. [ja suklaapötkön, shhh...]

Meidän pikkukakkosen katsoessa Pikku Kakkosta, minä selasin lehden nopeasti läpi. Aika perinteisen oloista, mutta ei se mitään, tykkään perinteisestä(kin) joulusta. Illalla kun lapset nukkuu (ja mies on tänään koirakoehommeleissa) niin minäpä [kaivan suklaapötkön takin taskusta] lämmitän glögiä ja paneudun lehteen ihan kunnolla.... Sitä kuuluisaa omaa aikaa otan siis. ;)

Yksi meidän perheen jäsen ottaa sen oman aikansa just silloin ja sieltä kuin haluaa. Olin siis menossa ensin tuohon toiselle sohvalle, mutta kissa olikin siihen ehtinyt enkä hennonnut sitä siitä ajaa pois.. :)

Jokos on joululehdet korkattu?

Laura

Ihana pakkanen

Vaikka auto jo hyytyi [täytyi vaihtaa uusi säteilylämmitin rikkoutuneen tilalle, ei tahtonut menopeli lämmetä!] ja lasten kanssa ei kauheasti viitsi ulkoilla niin silti tämä pakkanen on jotenkin tosi tervetullut. Tuntuu ihanan raikkaalta ja ulkona on niiiin kaunista! Ja tavallaan se myös antaa hyvän syyn vaan olla, vetää viltin korviin sohvalla jos siltä tuntuu. :) Jotenkin tähän vuodenaikaan kuuluu myös makeat jälkiruoat lasten iloksi. ;)

No, totuus on kyllä myös se, että tämä talo lämpiää puilla, eli ihan mitääntekemättä ei voi olla. ;) Myös emokoiraa täytyy ulkoiluttaa säännöllisin väliajoin, joten nokkaa on näytettävä ulkona useamman kerran päivässä, mutta hyvä niin.

Olen miettinyt mammaraukan masunalusta, kun se on ihan paljaana ulkoillessa. Että ettei tule rintatulehdusta. Muutenhan nämä koirat vaan rakastavat kylmyyttä, yläkuvassakin näkyy kuinka ei paljon pakkanen koiraa haittaa vaan makailee ulkona. :)

Nyt täytyy sutaista vähän meikkiä nassuun, vaihtaa pitkät kalsarit ( :D ) farkkuihin ja rynnätä kuoroharkkoihin! Onneksi auto on lämpiämässä... ;)

Laura

Hauvauva!!

Niin meillä koettiin iloinen perhetapahtuma loppiaisen vastaisena yönä. Hauva-vauvoja! Tai niinkuin pikkusisko sanoo: hauvauvauva! (niin sanotaan koirista, oikeastaan mistä vaan eläimistä, nukeista ja vauvoista)

Äiti ja lapset voivat hyvin, synnytys meni hienosti. Jotain kertoo homman ["lastenhoidon"] rankkuudesta se, että mamma kuorsaa, hyvin äänekkäästi. :D Kuuluu nimittäin seinän läpi ruokailuhuoneeseen ja lattian (vai katon?) läpi makkariin, joka sijaitsee ruokailuhuoneen ja khh:n yläpuolella... Mutta onhan se varmaan aika rankkaa, huolehtia seitsemästä vauvasta samaan aikaan. Eipä äiti paljoa pentulaatikosta poistukaan, syömään ja tarpeille. Välillä kyllä joutuu vähän maanittelemaan ulos, ja yleensä sieltä on hirveä kiire takaisin!

Pentulaatikko sijaitsee siis kodinhoitohuoneessa, mikä on tietenkin kätevää kun pentuja pystyy pitämään silmällä helposti, vaikka tällä kertaa mitään ongelmia ei ole ilmaantunut. Se kyllä hieman hankaloittaa elämää, kun muu kämppä on pienen sekasorron vallassa. Tai ruokailuhuone ja olkkari, jotka toimii pyykinkuivaustiloina ja muutakin ylimääräistä on khh:sta kulkeutunut. No, ei tuota pitäisi kestää kuin suunnilleen tammikuun, sitten koirat muuttavat navettaan rakennettavaan lämmitettyyn koirahuoneeseen. Ja jospa se kauan odotettu remonttikin jo alkaisi sitten.... (suunnitelmat jo osittain muuttuneet :D ) Sitä odotellessa ihastellaan vauvoja. <3

Laura