villasukat ja muita juttuja

Ei tämä nyt lähtenytkään niiiiin reippaasti tämä bloggausvuosi käyntiin, heh. Vuosikatsauskin ihan vaiheessa ja nyt tuntuu, ettei oikein enää jaksais jatkaakaan. :D Mutta katsotaan, itseäni vartenhan tätä teenkin. (Pitää aina välillä muistuttaa itselleen tästä) Mietin muuten yks päivä tätä mun someilua, kun luin erään tubettajan "vinkkejä". Siinä sanottiin mm. että instassa kannattais aina käyttää samaa filtteriä. Mietin siinä, että mun instatili on kyllä yks sillisalaatti, ja totesin että niin, ihan kun tää mun blogikin. Tässä ei ole tavallaan mitään punaista lankaa. Tai no joo, ehkä se, että tää on tavallaan (siistitty) päiväkirja. Kotia, reseptejä, reissuja, joskus jotain mietintöjäkin. No mutta, mulle tää on sopiva tapa toimia. :)

Mutta mitäpäs tänne, kaikenlaista! Sain opinnotkin valmiiksi tällä erää! Jee! Yksi taakka pois harteilta, ihana tunne! Ja vielä kiitettävällä arvosanalla, vaikka itselle ajatus oli että kunhan saan suoritettua. Tietenkin sitä nyt halusi tehdä hyvää jälkeä, mutta jotenkin tässä elämänvaiheessa en asettanut rimaa kovinkaan korkealle. Mutta hyvä näin, tosi hyvä! (wuhuuuu!)

Seuraaviin opintoihinkin oon jo hakenut, mutta epäilen ettei mun pisteet riitä vieläkään... Harmittaa vähän jo valmiiksi, koska syksyksi ei ole mitään muuta tiedossa. Työt mulla päättyy kesäkuun puolessa välissä ja sitten...? No, aika näyttää.

Tammikuukin alkaa jo vedellä viimeisiään. Onhan tätä jo kestänytkin. Jännä, miten tammikuu tuntuu aina niin pitkältä. Uudesta vuodesta ja varsinkin joulusta tuntuu olevan jo monta kuukautta, ihan hassua! Helmikuu yleensä onkin sitten ihan minikuukausi, joka suhahtaa ohi huomaamatta. Onhan se tietty lyhyempikin, mutta silti!

Eilen illalla sain vihdoin aloitettua Muita ihania -talvisukat. Ne on niin ihanat! <3 Viime vuonna katselin mm. instassa kuvia kun ihmiset teki kaikkia ihania muitaihania -sukkia, mutta jostain syystä en itse ole saanut aloitettua. Koulussa tytöt aloitti tammikuussa käsitöissä lankatyöt ja yllättäen sitten innostuin niistä taas minäkin. En ole osannut isoäidin neliötä, mutta nyt sitten opettelin sen ja virkkailin muutamana iltana niitä. En tiedä mistä taas putkahti muitaihania -sukat eteen ja pari iltaa "suunniteltuani" päätin sitten eilen illalla aloittaa. Toki hurahdin hommaan ja ilta vähän venähti (kun aloitinkin vasta nukkumaanmenoaikaan... :D ) yön puolelle... Kuvassa näkyy missä olen nyt menossa. Oli pakko jättää nuo hetkeksi tauolle, kun ei ole sopivaa lankaa.. Onneksi ollaan kohtapuoliin lähdössä kylille niin käyn sitten jossain kaupassa vähän täydentämässä lankavarastoa. ;) Illalla jatkuu sukat.

Me ollaan tosiaan siis lähdössä kohta lasten kanssa tuonne "keskustaan". Mennään siskon ja siskontytön kanssa katsomaan Onnelia ja Annelia leffaan! :) Tai esikoinen jää siskolle, häntä ei tuo leffa kiinnosta... Huomenna olis sitten blogitreffejä tiedossa, kivaa sekin! :)

Mukavaa lauantaita!

Laura

bloggausvuosi 2016

Olen tänä vuonna ollut melko "huono" bloggari. Mitä pidemmälle vuosi on edennyt, sitä vähemmän olen siitä huonoa omaatuntoa potenut. Koko vuodelta on postauksia kertynyt vain 18, kun edellisenä vuonna niitä oli peräti 70. Elo- ja syyskuussa en ole saanut tehtyä postauksen postausta ja se tietysti johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että työt ja (lasten) harrastuksen alkoivat silloin ja kiireinen arki löi vasten kasvoja kuin märkä rätti. Mutta eipä nuo koko vuoden vähäistä bloggaamista selitä, ei millään. Enkä oikein osaa selittää itsekään. Ehkä isoksi osaksi on kyse saamattomuudesta, kiireiden lisäksi. Olen myös miettinyt, että vaikka järkkäri on ihan tosi kiva, niin eipä sitä tule kannettua mukana ja näin ollen kuvaaminen jää lähinnä kännykän varaan, josta sitten kuvat on helppo siirtää instaan, joka taas puolestaan kai on korvannut "bloggaamistarpeeni" tarpeeksi. Höh.

Nyt blogin uudenvuoden "lupauksena" koitankin ensi vuonna saada edes pari postausta kuukaudessa aikaiseksi. Ei pidä lähteä liian isosti soitellen sotaan. :D Mutta tuokin olisi ihan mukava kohennus tähän vuoteen. En halua nimittäin tästä luopuakaan, mutta toisaalta välillä olen miettinyt onko tässä järkeä kun takaraivossa on tykyttänyt "syyllisyys" blogimaailman laiminlyömisestä. (Nimittäin jos en ole omaani päivittänyt, niin enpä ole juuri muuallakaan vieraillut... :/ ) Mutta tosiaan, tämä on hauska harrastus ja syyllisyttää siitä on turha kantaa, mikäli joskus olisikin enemmän hiljaiseloa. Siksipä maltillinen aktivoitumisajatus. :) Jospa vallan kalenteriin merkkaisi itselle bloggauspäivät, nyt kun tänään juuri Korson aseman puodista itselleni uuden Happy plannerin tilasin. :) Muutamia postausideoitakin on jo päässä, jospa niitäkin sinne sitten ylös kirjaisi. Tämä mun muistini kun sattuu olemaan vähän heikko tällä hetkellä....

Ajatuksena oli laittaa tähän postaukseen kuvia vuoden varrelta, mutta nyt taidankin tyytyä muutamaan otokseen joulun ajalta. Ehkäpä saan lähipäivinä tehtyä postauksen viime vuodesta kokonaisuutena? Ei paineita tästäkään.... ;)

Nyt nousen tästä koneelta, jonka ääressä olen tämän päivän toistaiseksi viettänyt opiskelujuttujen, happyplanner-googlettelun ja nyt vielä tämän postauksen parissa. Ei meillä mitään ihmeellisiä uudenvuodensuunnitelmia ole, mutta pikkuisen voisi kuitenkin nurkkia oikoa, laittaa nakkeja ja perunasalaattia pöytään, ampua nuo muutamat raketit mitä meillä on ja ehkä valaa tinaakin, who knows? :)


Ihanaa vuoden vaihdetta ja onnea kaikille tulevaan vuoteen! <3

Laura

ystis

Multa jäi tänä vuonna ystävänpäiväkortit lähettämättä. Olen yleensä niitä lähetellyt, joko itseaskartelemia tai yleisemmin ihan ostettuja. Tämä viikko oli kuitenkin jotenkin niin väsyttävä etten yksinkertaisesti jaksanut paneutua asiaan.

Mun mielestä ystävänpäivä on ihan kiva juhla, vaikka moni ajattelee että ihan turha ja amerikkalaista hapatusta jne. Tietenkin "ystävänpäivä on joka päivä" mutta on ihan kiva että on kuitenkin semmoinen päivä, jolloin voi miettiä ihan oikeasti että muistaisi sitä ystävää. Ottaisi vaikka yhteyttä sellaiseen ystävään josta ei ole kuullut pitkään aikaan. Kyselisi kuulumisia.

Mä olen myös silleen romantikko, että olis kiva jos oma mies muistaisi jollain lailla, vaikka ostamalla kukkia. Aika harvoin ystävänpäivänä näin on käynyt mutta saahan sitä toivoa kuitenkin. :D Enkä mä kyllä pety jos käy perinteisesti. ;)

Nyt toivottelen kuitenkin ihanaa ystävänpäivää kaikille! Meillä tänään ohjelmassa yksi ystävänpäivän tapahtuma ja pulled porkin paistamista. Ehkä vähän kodin laittoakin (eilisestä inspiroituneena ;) ). Mukavaa päivää! :)

Laura

muutoksen tuulia

Aamupäivällä ulkoiltiin pihalla tytön kanssa. Nappasin kuvia, myös puhelimella instaan, jonne kirjoitin että "vielä tarkenee istuskella terassilla". Mietin sitten itse sitä kuvaa katsellessa että olisi pitänyt lisätä siihen että " tarkenee ja ehtii". Sillä niin alkaa minullakin kotonaolo tältä erää kohta loppua. Pikkusisko menee päiväkotiin ja minä töihin loppuvuodeksi. Samalla aloitan opiskelun avoimessa yliopistossa ja tammikuussa sitten haen opiskelemaan pätevyyttä uuteen ammattiin.

Jotenkin tosi haikeeta. Nyt sen vasta tajuaa miten mieletöntä onkaan että on voinut ja saanut olla kotona lapsen kanssa näin kauan. On saatu tehdä käytännössä mitä on haluttu. Toki se että esikoinen on ollut ensin eskarissa ja sitten koulussa on rajoittanut menemisiä (siis ettei vaikka enää näin syksyllä ole voinut lähteä esim. mökille viikolla) mutta silti. Ollaan oltu välillä kun ellun kanat. Onneksi tässä on nyt vielä pari viikkoa aikaa ennenkuin tositoimet alkaa, vaikka tuntuu että kovin kiireistä aikaa tämäkin aika tulee olemaan.

Toisaalta uudet tuulet kutkuttavat ja tuntuu ihanalta myös saada semmoista erilaista omaa aikaa, tai niinkun jotain mikä on mun juttu. Vaikka pätkä onkin vain n. 3kk mittainen niin silti se on jotain "omaa". En osaa paremmin selittää. Ja tosiaan, opiskelu avoimessa jatkuu keväällä ja toivottavasti pääsen sitten sinne toiseenkin kouluun opiskelemaan keväämmällä!

Kuvissa hieman terassia tältä aamupäivältä. Alkaa olla jo hieman kosteata että kohtapuoliin täytyy varmaan pehmusteet ottaa sisään. Toisaalta koko kesänhän se melkein oli kosteata... Vaihdoin jokin aika sitten tyynyihin vähän syksyisemmät päälliset, ja viime viikolla ostin muutaman koristekaalin syyskukiksi. Jotain muitakin syyskukkia täytyisi vielä hommata lisää ja heittää jo kukintansa lopettaneita kesäkukkia pois. Hortensia vielä jaksaa, vaikka kyllä sekin jo alkaa loppusuoralla olla. Kynttilätkin sytytin, kun ei niitä ole nyt illalla tullut polteltua tuossa terassilla. Viikonlopuksi kyllä luvataan intiaanikesää, mutta on jo kovin syksyistä muuten.

Ihan kiva, aikansa kutakin. :)

Laura

Ruuhkavuodet vai kevätväsymys?

Aamulla sängyssä maatessa mietin että enpä ole taas pitkään aikaan päivittänyt blogia (saati vierailla toisten blogeissa) ja mietin mistä se johtuu. En keksinyt muuta syytä kuin että en vain ole ehtinyt ja kun olisi ehtinyt niin en ole jaksanut.

Viime viikko oli hektinen kun oli opettajan sijaisuutta ja viikonlopun kirppistapahtuman järjestelyä ja ties mitä. Tuntuu että tämä viikko onkin sitten mennyt toipuessa viime viikosta! :D No, ei nyt ehkä mutta tuntuu että olen suunnilleen koko ajan väsynyt. Osansa on varmasti sillä että yöunet ovat jääneet varmasti turhan lyhyiksi, mutta toisaalta onhan tämä (kohta jo) keski-ikäisen ihmisen elämä hektistä kun on lasten kuskaamisia ja vapaaehtoistyötä ja kodinhoitoa ja harrastuksia jajaja... Vaikka hyvin paljonhan kotonakin olen kun vielä tuota nuorempaa kotona hoidan toistaiseksi. Olenkin miettinyt juuri sitä, että jos vielä kävisin täyspäiväisesti töissä niin saisin kyllä aika monta muuta juttua unohtaa.. No, aikansa kutakin, on nämä sitten kuitenkin niitä parhaita hetkiä elämässä, oli ruuhkaa tai ei. :)

Eilen ehdittiin nähdä ystäväni K:n kanssa pitkästä aikaa. Ollaan yritetty sovitella aikatauluja jo pari viikkoa mutta aina kun toiselle olisi sopinut niin toisella oli menoa. :D (ne ruuhkavuodet! :D ) Nämä pienimmätkin lapset on jo onneksi sen verran isoja että leikkivät jo kivasti ihan keskenään niin saatiin rauhassa parantaa maailmaa. Sain tuon ihanan kuvassa näkyvän tulppaanikimpun K:lta. Kiitos vielä! :)

Tulppaanikuvan kera toivottelen ihanaa viikonloppua! Kuvakin on ihan vinksallaan, mutta mietin että sopii ihan hyvin tähän hektiseen hetkeen. Lapset menee tänään yökylään vanhempieni luokse ja me suuntaamme miehen kanssa Imatran teatteriin katsomaan Hobittia erään toisen kiireisen kaveripariskunnan kanssa. :)

Laura

Sumussa

Tänä aamuna oli ihan mieletön sumu. Kun käytiin heittämässä isoveli kouluun, niin koulunpihallaolijoita ei edes näkynyt! Päätettiin pikkusiskon kanssa lähteä kävelylle ihmettelemään sitä mystistä kerroksellisuutta. Jotain satumaista ja omalla tavallaan myös aavemaista tuossa maisemassa oli. Sumu alkoi hälvetä siinä kävelylenkin aikana, mutta sitten yhtäkkiä se tiheni taas. Liekö hetkellisellä auringonpaisteella sitten jotain osuutta asiaan?

Tykkään todella paljon näistä tämän hetken väreistä, murretuista vihreistä ja ruskeista, harmaasta. Samoin paljaiden koivunoksien muodostama "verkko" näyttää niin kauniilta, niinkuin pihlajanmarjat harmaata taivasta vasten.... Rauhallista.

Tämä vauva- ja pikkulapsiaika tuntuu kyllä myös välillä menevän vähän sumussa. Pikkusisko ei enää varsinaisesti valvota - luojan kiitos - mutta heräilee kyllä lähes joka yö pari kertaa, ja tahtoo pitää kädestä kiinni. Päivisin uhmaikää uhkaavasti lähestyvä taapero on myös välillä kovin ns. väsyttävää seuraa kaikkine vaatimuksineen. Tämä synkkä ja pimeä vuodenaika ei kyllä yhtään auta väsymykseen, tuntuu että päivät on yhtä harmaata aamusta iltaan. Kun tulisi vähän lunta ja pakkasta niin tilanne olisi varmasti heti ihan eri! Ne pari lumista päivää mitkä saatiin olivat heti paljon pirteämpiä, jännä vaikutus sillä valoisuudella vaan on!
Loppujen lopuksi tämä pikkulapsiaika on niin lyhyt, haikeudella jo katselen kuvia pari-kolmevuotiaasta isoveikasta ja mietin että mihin se aika oikein hävisi yhtäkkiä?

Muistan että viime vuonna kuvailin pajunkissoja lokakuussa. Nyt niitä on tuolla vaikka marraskuu alkaa olla puolessa! Luonto on jotenkin ihan sekaisin. Viime viikolla näin joutsenia. Ehkä joulupukki tulee tänä vuonna lentäen joutsenen selässä.. ;)

Laura

Ajatuksia aatonaattona

Viime päivät - ja vissiin koko joulukuu - on ollut mulle vähän "vaikeeta" aikaa. Tai olen huomannut että "pitäis sitä ja pitäis tota" ja "miksi näin, miksei noin". Monet ihan turhia juttuja, mistä lapsille sanoo että turha tommosesta on natista kun sille ei minkään voi, mutta itse sitten masistelee sitä ettei ole lunta jouluna. No voivoi, kun oikeesti asiaa ajattelee. Sille ei. voi. minkään.

En ole jaksanut siivota hulluna, perussiistiä on, mutta kun "se ei riitä". Miksei? Ja olen siitä kehittänyt syyllisyyttä itselleni, että olenpa laiska ja saamaton. Samalla olen kuitenkin tehnyt karamelleja, sinappia, joululeivonnaisia, taitellut tähtiä ja rasioita, ja ennenkaikkea pyörittänyt arkea. Että ehkä mä en ihan täysin saamaton laiskimus sitten olekaan.

Eilen oli väsyttävä päivä. Esikoinen hyppi seinille jännitystä ja kuopus itkeskeli kurjaa oloaan. Olis pitänyt siivota ja sitätätätota, mutta en jaksanut. Pimeys ja harmaus väsyttää. Illalla lähdin kylämme kirkkoon Kauneimpia joululauluja laulamaan ja kuuntelemaan. Monena vuonna on pitänyt mennä mutten ole ehtinyt. Nyt ajattelin että ihan sama vaikka siivous kärsii. Odotukset olivat tosi korkealla, joten olo ei ollut mikään kovin euforinen kirkosta palatessa. Mukavaa oli kyllä, ei sillä mutta tunnelmalta odotin enemmän. [Hämyistä kirkkoa ym.] Silti oli ihana hiljentyä hetki, kuunnella sanoja kerrankin ja olla vaan. Hyvä että menin.

Nyt olen sitten siivoillut ja laittanut kotia, vienyt muistamisia ystäville, pakkaillut lahjoja... Kuusi odottaa pieniä koristelijoita. <3 Pikkusiskokin oppi sopivasti näin joulun alla uuden sanan: "tottu", eli tonttu. <3
Tänään siis vielä koristelua. Aatto ollaan minun vanhemmilla ja joulupäivä miehen. 

Ihanaa aatonaaton iltaa! Jos jotain ette saa valmiiksi niin ei se haittaa. :)

Laura